• Herättääkö vapaa-ajanharrastuksesi epämiellyttäviä tunteita.
  • Tuntuuko pelaaminen enemmän työltä kuin harrastukselta?
  • Valittavatko läheisesi harrastuksestasi?
  • Turhaudutko, kun ett saa tehtyä sitä mitä sinun pitäisi?
  • Onko mahdollista, että harrastuksestasi on tullut toistuva pakokeino välttää arkipäivän ongelmia vai onko pelaamisesi konkreettisesti pakonomaista? 
  • Tunnetko levottomuutta, jos sinulla ei ole mitään tekemistä?
  • Toivoisitko enemmän aikaa muille vapaanajanharrastuksillesi? Tai haluaisitko parantaa peliharrastuksesi laatua?
  • Haluatko päästä eroon huonoista tavoista kun pelaat?
  • Haluatko saada elämäsi sellaiseen kuntoon, että pystyt nauttimaan täysillä vapaa-ajanharrastuksestasi?

Soita 040 5330876 tai lähetä yhteydenotto-pyyntö. Ensimmäinen sessio on maksuton.

Voit myös lähettää kysymyksiä maksuttomasti psykologille koskien videopelaamista.

 

Mikäli sinua mietityttää jokin asia pelaamiseen liittyen, ota yhteyttä! Ensimmäinen konsultaatio/sessio on maksuton. Tämän session aikana voimme selvittää, mikä on ongelmasi ja mitä sille voi tehdä. On myös mahdollista puhua verkon välityksellä multiplayer pelisession aikana, jos tämä helpottaa sinua puhumaan vaikeista asioista. Voit tietenkin myös puhua muista asioista, jotka eivät ole videopeliongelmatikkaan liittyviä.


Videopelit on saanut jokseenkin huonon maineen viime vuosikymmeninä mediassa, vaikka onneksi tämä trendi on vahvasti muuttumassa. Suurimmat pelot, mitä ihmisillä on videopelejä kohtaan, on median tuottamat pelkoskenaariot esimerkiksi siitä, että pelaajista tulee epäsosiaalisia ja aggressiivisia, vaikka tieteellisesti on todettu pelaamisesta olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Pelejä pidetään lapsellisena ajanhaaskauksena. Mutta eihän kukaan halua koko aikaa miettiä vastuita ja velvollisuuksiaan, joten me käytämme pelejä päivittäin saadaksemme hengähdystauon hektisestä arjesta tai välttääksemme tylsiä hetkiä. Videopelit stimuloivat meitä tunteen ja järjen tasolla samalla, kun ne antavat meille hetkellisesti tavoitteen ja päämäärän. Ne piristävät päiväämme, jotta jaksaisimme tehdä myös tylsiä asioita. Siihen tarkoitukseen pelit ovat olemassa. Vaikeuksia ilmaantuu, kun alamme pelata enemmän kuin mihin meillä on varaa (ajallisesti ja/tai taloudellisesti). Seuraukset voi huomata alentuneessa työpanoksessa tai opinnoissa. Joskus ystävyys ja muut suhteet voi kärsiä, minkä huomaa usein vasta jälkikäteen.    

Nintendinitis yksi ensimmäisistä dokumentoiduista terveysongelmista, mitä videopelit voi aiheuttaa.

Nintendinitis yksi ensimmäisistä dokumentoiduista terveysongelmista, mitä videopelit voi aiheuttaa.

Videopeliriippuvuus käsitteenä on suhteellisen uusi terveydenhuollossa ja siitä keskustellaan paljon maailmassa. Suurin kysymys tällä hetkellä on, mitä voi määritellä riippuvuudeksi ja miten käsite "videopeliriippuvuus" määritellään. Yksi syy tähän jatkuvaan keskusteluun on peliteollisuuden räjähdysmäinen kehitys viime vuosikymmeninä. Pelit 1970 - 1990 luvuilla olivat pääsääntöisesti pelejä, joita pelattiin joko yksin tai ystävän kanssa olohuoneessa. Nykyään löytyy noin sata tai sadoittain peligenrejä riippuen siitä, miten sen laskee. Tapa pelata näitä pelejä on myös lisääntynyt. Etabloituneet tavat ovat tällä hetkellä peliohjain, näppäimistö ja hiiri, motioncontroll sekä kosketusnäytöt mobiililaitteissa. Pelejä voi nykyään löytää valmiiksi asennettuna eri laitteissa, kuten tietenkin puhelimissa, mutta myös telkkareissa ja jopa pisuaareissa. Kaikki nämä pelit ja peligenret eroavat paljon toisistaan ja ne tarjoavat pelaajilleen hyvin erilaisia kokemuksia. Jopa samat pelit tarjoavat eri henkilöille erilaisen elämyksen riippuen siitä, mitä pelaaja etsii. Joillekin sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeintä, kun toisille taas kilpailu ja pelin täydellinen hallitseminen on tärkeämpää. Yllämainitut seikat luovat isot haasteet tutkijoille heidän pyrkiessä täsmentämään diagnoosikriteerit "videopeliriippuvuudelle".

Videopeliriippuvuus on ehkä luontevin tapa kuvata pelaamisen liittyviä ongelmia. Ongelmana on kuitenkin se, että videopeliriippuvuus on vielä yleisellä tasolla hyvin laaja käsite, joka sisältää melkein kaikki ongelmatapaukset, mitä tietokonepelaamiseen tulee. Tästä johtuen tutkijat ovat jo pidemmän ajan huomauttaneet siitä, että selvää/tarkkaa määritelmää ei ole. Viimeaikoina on kuitenkin edistytty, sillä viimein on tullut ensimmäinen virallinen tutkimusnimike videopeliongelmalle "Internet Gaming Disorder" DSM-V:een (Amerikkalainen diagnoosimanuaali). Tämä tulee helpottamaan tutkijoiden yhteistyötä huomattavasti. Valitettavasti diagnoosin kehittäminen tulee vielä kestämään pitkään. Tiede vaatii vielä aikansa, ja peliteollisuus kehittyy kovaa vauhtia, mikä taas vaikeuttaa diagnoosin määrittämistä. Yksi hyvä esimerkki tekniikasta, joka tulee tuomaan paljon uusia haasteita, mutta myös paljon mahdollisuuksia, on "Virtual Reality" lasit sen eri muodoissa.

Jopa pelisuunnittelijat ovat joskus tunteneet tarvetta muistuttaa pelaajiaan pitämään huolta itsestään. 

Jopa pelisuunnittelijat ovat joskus tunteneet tarvetta muistuttaa pelaajiaan pitämään huolta itsestään. 

Vaikka käsite videopeliriippuvuus on yleisessä käytössä turhankin laaja termi, on siitä kuitenkin kliinisesti hyötyä, koska siinä määritetään, että "aktiviteetti tuottaa sinulle vaikeuksia ja toivot pystyväsi hallitsemaan ajankäyttöäsi paremmin". Ongelma voi olla niin vakava, ettet pysty päästämään irti peliohjaimesta ennen kuin fyysisesti romahdat. Mutta se voi olla myös vähemmän vakavaa ja pystyt päästämään irti ohjaimesta, mutta ajaudut helposti takaisin, kun sinun pitäisi tehdä jotain muuta. Ongelma voi siis olla hyvin erilainen henkilöstä riippuen samoin kuin henkilön elämäntilanne vaikuttaa pelaamiseen seurauksiin. Nuorelle tai eläkeikäisille voi jopa 30 - 40 tuntia viikossa olla kohtuullista, kun taas henkilölle jolla on perhe ja työvastuita voi jo 10 tuntia pelaamista viikossa olla liian paljon. Videopeliriippuvuus -sanan käyttö voi tuntua myös hyvin leimaavalta. On kuitenkin hyvä muistaa, että videopeliriippuvuus ei ole yleisesti hyväksytty diagnoosi, vaan kuvaus oireista. Toisin sanoen etiologia tai keskeinen syy näihin oireisiin voi olla esimerkiksi masennus, ahdistus, aggression hallinnan vaikeudet, ujous, pakkotoiminta, vahva tylsyydentunne / stimulaation puute ja tietenkin myös toiminnallinen riippuvuus.

                 ?

Monella on vaikeata ymmärtää, miten videopelaaminen voi aiheuttaa ongelmia. Mutta jos katsomme tarkemmin peliteollisuutta, saamme paremman kuvan, miten peleistä voi tulla ongelma. Ensinnäkin hyvän pelin tuottamiseen tarvitaan valtavasti työtä. Pelin valmistamiseen tarvitaan iso ryhmä hyvin osaavia henkilöitä. Jokaisella ryhmänjäsenellä on oma vaativa osaamisalueensa (suunnittelijoita, ohjelmoita, taiteilijoita...) ja hyvin suunniteltu peli sisältää hyvin paljon tietoa myös monelta tieteenalalta kuten esimerkiksi sosiologiasta, psykologiasta, sosiaalipsykologiasta, fysiologiasta ja myös jossain tapauksissa antropologiasta. Kovan kilpailun ansiosta pelialalla on myös paljon tietoa siitä mikä myy. Tärkeintä alalla on sellaisen pelin tuottaminen, joka koukuttaa asiakkaansa tuotteeseen. Koukuttamisen voi tehdä monella tapaa kuten esimerkiksi tekemällä kiehtovan ja/tai syvällisen pelin, joka antaa paljon nautintoa tai sitten ehdollistamalla pelaajaa palkkioilla. Jos sitten vielä otetaan huomioon se, että meillä on tuhansittain pelejä, joista voimme valita meille meluisimman "riipuvuustuotteemme", ei ehkä ole niin vaikeata ymmärtää, miksi vietämme niin paljon aikaa pelien seurassa ja miksi niistä voi joskus tulla ongelma.

Kirjoittanut Jonas Anttonen, leg. psykologi.